TYÖHUONE 44

(Göran.)

TYÖHUONE 44

Meidän työhuone on vihdoin saanut fb-sivut nimellä TYÖHUONE 44

Työhuone 44 on:
Herné /nahkalaukkuja & -lompakoita, koruja, vöitä, ym.
Göran. /koruja, heijastimia
N+D /koruja
Bizaar Times /Vintageasusteita Englannista
Miia Lindqvist (perhevapaalla) /Hatut ateljeetyönä

Sivu kokoaa yhteen tuotemerkit ja toiminnan Hattuateljee Mia Lindqvistin tiloissa Helsingin Kalliossa. Putiikki saa uudet aukioloajat 1.10. alkaen. Ensi viikolle luvassa myös paljon alennuksia ja poistotuotteita Huraa! Kahveeta on kuulemma myös. 

Putiikin aukioloajat 1.10.13 alkaen
ti-to 11-18
pe-la 11-16

Hämeentie 44, Kallio - Helsinki.

Talvimallistoa

Kaulus / Göran.

Korvakorut kierrätysmateriaalista / N+D

Eilen kuvattiin tuotteita ulkona hytisten. Niitä voi käydä vilkuilemassa sivuilla. On kyllä huikeeta ja hauskaa, jännittävää myös. Tykkään!

TIMANTTISTA

(Göran.)

TIMANTTISTA

TORSTAITA!

Onni on työhuone. Nautin järjettömästi kun pääsee hypistelemään koruja ja tavaroita valmiiksi. Koskaan ei tiedä, mihin se lopulta johtaa. Vastapainoksi "oikeille" töille, rakastan sitä että voi hötkyillä asiasta toiseen. Jos tänään ei kiinnosta liimaaminen, niin voi tehdä jotain muuta. Lokeroista ja laatikoista löytyy aina jotain sinne unohtunutta oikeaa hetkeä odottavaa asiaa. Tänään oli oikea aika timantille.

Tarkoitus oli valmistaa uusia pisarariipuksia. Liimaaminen ei onnistunut, sotkin pöydän, tuotteet ja sormet, joten päädyin hypistelemään aihioita, joita joskus kevään puolella vielä pähkäilin. Nyt ei tarvinnut arvuutella yhtään enempää. Sen ku teki vaan. "Timanteissa" (nimi vielä odottaa) on erivärisiä dimangin mallisia nahkaosia ja nahkatippa, yksi tai muutama. Koko homma riippuu nahkanauhassa.

Mikä olisi hyvä nimi tälle korulle? Ehdota!

TAPISEERAAMASSA

TAPISEERAAMASSA

tee-se-itse-painajainen

Syys on selkeästi innoittanut ihmiset sisustamaan ja hienosäätämään kotejaan. Ympärillä roiskitaan maalia, porataan pintoja ja ripustellaan tauluja seinille. Tänään olin auttamassa ystävääni ripustamaan hitusen isompaa kuvaa, kuvatapettia.

Olen tapetoinut kuvauksiin ja teatteriin miljuuna-kriljuuna kertaa ja kehittänyt melko vahvan tapetointi-itsetunnon. Aina on onnistunut, pikku rypyt ja repeämät on paikattu huomaamattomaksi käden käänteessä. Ilmaannuinkin paikalle leuka pikkiriikisen laajassa yläkulmassa muutamia alustavia neuvoja heitellen. Juu paklataan vaan reiät ja jes, maalia vaan avoimiksi jääville sivuille. Jaeikuhommiin.

Tapetti oli (on kyllä edelleenkin) hieno riikinkukkoaiheinen kuva kiinalaisesta maalauksesta, kokoa sillä oli riittävästi. Siitä sitten liisteriä seinään ja kuvaa asentamaan.

(Tähän väliin vielä selittelyt ja pahoittelut huonolaatuisista kännykkäkuvista. Oli minulla kamera, vaan virtaa akussa ei.)

Ensimmäinen pala solahti kauniisti halutussa kulmassa seinään ja kaikkia vielä hymyilytti. Kahden sekunnin jälkeen alkoi suunpielet käpristyä tapetin mukana. Se rypistyi silmissä, kuin myös alla oleva paksu paperitapetti. Noooh, kyllä se siitä oikenee, kun antaa vähän aikaa levätä. Uutta vuotaa viereen.

Niin, no ei, vielä pahemmaksi kuprahti seuraava osio. Alkoi vimmattu arvonta, vetääkkö molemmat vielä irti ja seinään maali, liisteröidäkö akuutisti myös päälipuolelta tasapuolisuuden vuoksi vai antaa kaiken olla. Pistää sudit sankoon ja keittää kaffet.

Pienen riipimisyrityksen jälkeen päädyimme seuraavaan vaihtoehtoon. Päälle vaan liisteriä ja märkää rättiä, ryppyjen taputtelua ja ruokatauko.

Tauon aikana liisteri imeytyi ja sulautui tapettiin ja niihin alla oleviin kolmeenkymmeneen kerrokseen viimevuosituhannen seinäpaperia. Homma alkoi näyttää jo lupaavalta. Lisää liisteriä ja ryppyjä rututtaen.

Pala palalta kuva kiinnittyi ja saumat osuivat kohdilleen. Täytyy sanoa, etten ole eläessäni törmännyt vastaavaan vaikeuteen. Olen tapetoinut kaikenlaisille pinnoille kaikenmaailman hötylätapetteja, mutta tämä oli ylivoimaisesti haastavin. Ei pelkästään syystä, että tapettisuikaleet kiinnitetään poikittaisasennossa. Vuota venyi sekunnissa kostuttuaan. Ihme vetkula.

Painajainen, joka lopulta muotoutui, ei huonoksi eikä nätiksi, vaan hyvin uljaaksi seinäksi. Oikea ruma riikinkukonpoikanen. Pienet rypyt sulautuvat kuvaan ja sopivat varsin hyvin sen henkeen. Hyvä tuli, sielukas.

Riikinkukkoja ja muita innostavia tapetteja muunmuassa täältä: www.designyourwall.com

TYÖHUONEELLA

(Göran.)

TYÖHUONEELLA

ei päätä kiristä

korkeintaan vastavalmistunut panta

Piiitkästä aikaa pääsin veivaamaan koruja työhuoneelle, eli maanalaiseen kellariin minne ei päivänvalo paista. Se on mystinen paikka, jossa aika ei suinkaan pysähdy vaan sujahtaa äkisti kuin livakka hylje. Läksin tekemään nahkapisarakoruja, jotka ovat jo ihan kivasti herättäneet huomiota. Selkä kyyryssä napsuttelin tippoja irti nahasta ja nautin elämästä. Nipsuttelussa ja napsuttelussa on jotain varsin terapeuttista vaikkakin se vaatii järkälemäisen keskittymiskyvyn ja  vankkumattomat istumalihakset. Tämä työvaihe pitäisi teetättää ihmisillä, jotka kovaan ääneen ihmettelevät käsityön hintaa.

Liiman kuivuessa näpsyttelin ja räpsyttelin parit valokuvat pöydältä. Kovin usein ei tätä sekamelskaa tule katseltua sillä "näyttääpäs hauskalta"-silmällä. Useammin pitäisi.

Siinä aikani riehdottua ja kaulakorun mallia vatvottua, päätin tehdä myös hiuspannan. Siitä tuli huippu.

Ei tästä napsuttelusta tule loppua. Hyvä niin.

Käyttämäni nahka on kierrätettyä ja koska olen järjettömän onnellisessa asemassa työhuonekumppanien suhteen, tulee suurin osa nahkasilpusta Hernén ylijäämäpaloista. Kannattaa muuten tutustua tähän naiseen ja tuotemerkkiin! www.herne.fi

HEIJASTINARVONTA

(Göran.)

HEIJASTINARVONTA

Syksy on todellakin päällä vaikka päivät ovatkin olleet vielä täynnä kesästä muistuttavia riemunkiljahduksia. Illalla tulee pimeä ja se on vissi. Olen käynyt juoksentelemassa lähiryteikössä ja huomannut etten enää näy. Vaikka ninjana olo on yksi pitkäaikaisimmista haaveistani, olen kuitenkin iän myötä ajautunut jonkinlaiseen järkevyyteen ajoteiden läheisyydessä. Heijastimia pitää olla. Mieluiten ehkä jopa liikaa. Kuinka vaikuttavaa näyttää robotilta valokeilassa!

Olen intoutunut tekemään asioista heijastimia eikä päinvastoin. En tahdo nallen muotoista kovamuovista palikkaa poukkoilemaan hihaan saati puristavaa kuminauhaa kyynärvarteen. Jos täytyy näkyä, niin näkyy sitten tyylillä. Göranilla on tällä haavaa ratkaisu tähän joko Sugar Skull-kalloheijastimella tai painimies mallilla Lucha Libre (kurkkaa tästä).

Heijastimet ovat käsin kirjailtuja, kaksi kerroksista askarteluhuopaa erilaisin kilkkein. Heijastinnauhaa käytetty harkiten. Väriskaalassa ja ilmeissä löytyy variaatiota.

Huom. ei CE merkintää, joten käytä lisäksi muuta tuotetta näkyäksesi EU-standardin mukaisesti!

Ja asiaan: Göran arpoo kuvassa esiintyvän heijastimen. Voit osallistua 1-3 arvalla.

- tykkää Göranista Facebookissa
- liity Brändö-blogin lukijaksi
- täytä arvontalomake

Osallistu arvontaan TÄÄLLÄ

Arvontalomake toimii syyskuun(2013) ajan ja arvonta suoritetaan 1.10.13. Voittajalle ilmoitetaan henkilökohtaisesti.

Kerro ihmeessä minkälaista heijastinta sinä haluaisit kantaa!

Ja HEI! jos et jaksa odottaa arvontaonnesi multihuipennusta, oman heijastimen voi jo hankkia mm. DESIGN MARKETILTA Palonin pisteestä nyt viikonloppuna! UUJEE!

KOTIA KUOSIIN I

KOTIA KUOSIIN I

Olemme muuttaneet lähes vuosi sitten nykyiseen kotiimme ja sisustaminen on jäänyt siinä muiden kiirusten ja hommailuiden lomassa vähän niin ja näin. Nyt elämän siirtyessä taas ilmojen kylmetessä sisätiloihin, on asunnon ilme sivaltanut vasten kasvoja. Hyi. Vähintään lipasto olisi saatava tuolle kasvavalle epämääräiselle nippelinuppeli-paperi-kasalle. 

Lauantaina oli tarkoitus mennä ilmaisbussilla erääseen huonekalusupermarkettiin ostamaan wokkipannu ja se kaiken pelastava lipasto. No, jo pysäkillä tuli selväksi, ettei hyrräävä ihmismassa tiedä hyvää ja bussin saapuessa paikalle ennuste kävi toteen. Ihmiset, voi ihmiset. Juoksuaskelia, taklaamisia, hivuttautumisia sivusilmällä tarkastaen ettei kukaan huomaa, röyhkeää kädet-selän-takana-pujottelua epämääräisessä jonon kaltaisessa muodostelmassa. Asia kävi hämmästyttävän selkeästi ilmi, että meillä ei ollut mitään asiaa tuohon ilmaismatkaan. Menkööt ne, joilla sinne moinen hinku.

Kahville siis ja miettimään uusia kuvioita päivään. Jostain oli aloitettava. Marssimme kauppaan ja ostimme sen hiivatun wokkipannun, josta olin itkenyt sisäänpäin jo muutaman kuukauden (oikeasti vuoden). Jos se oli noin helppoa, niin uskaltauduimme revittelemään makuuhuoneen maalausajatuksella, joka oli piileskellyt päivittäin mielessä (en ole saanut aikaiseksi valita väriä, jotain myrskynsinisen ja saven väliltä). Seuraavaksi työhuoneelle siis maalivaraston tsekkaukseen ja lupa vuokranantajalta. Erinäinen valikoima maalia olikin säilössä aikaisemmilta projekteilta ja kas, niistähän hyvän seoksen sai. Valkoista, vähän sinistä, mustaa liitutaulumaalia ja harmaata struktuurimaalia savimaista pintaa antamaan, uusi sävy: sinitarra! Maalasimme yhden seinän ja siitä tuli hyvä, paras. Alle peittyi karmivasti aavistuksen kiiltävä nyppylälasikuitutapetti. Vetelin sudilla epätasaisesti paksua maalia pintaan ja tulos on savisen sumuinen, erittäin matta. 

Riivimme kotona kaikki tavarat paikoiltaan ja kunnon putsauksen ja uudelleensijoittelun myötä asunto alkaa näyttää paremmalta. Tämähän tosin sai aikaan sen, että nyt muutama muukin asia kaipaa maalipintaa ja uudistusta, mahtavaa!

Koko homma taas muistutti siitä, kuinka helppoa asioiden tekeminen on. Maalaamisen ajattelu vie päiviä tai viikkoja mutta itse työ kaksi tuntia. Jos menee pieleen ja väri on väärä, niin kaupasta saa valkoista.

HAASTEELLA HEITETTY

HAASTEELLA HEITETTY

Viime postauksen jälkeen päätin tehdä asiat järjestyksessä ja keskittyä yhteen kerrallaan. Kas, aikaa tuntui löytyvän vähän paremmin kaikkeen tarvittavaan ja siinä ohessa syntyi jotain uutta.

Kuvauspäivän jälkeen kävin hoitamassa työhuoneella muutaman pikkuasian, istuin hetkeksi turinoimaan työhuonekaverin kanssa ja siinä ohessa vähän leikkasin että liimasin. Pyrkimykseni oli tehdä muutama nahkatippa korviksiin, mutta jotain muuta tuli. Tuli kaulakoru.

Tämä lähtee nyt koekäyttöön ja tuotekehittelyyn, katsoos mitä tuleman pitää.

Tämä samainen työhuonekaveri, innostaja ja innovaattori, ihana New Day.-blogin Jenni heitti minua blogihaasteella. Kiitosta vain Jennifer!

Haasteen säännöt:

1. Kiitä haasteen antajaa ja linkitä bloggaaja, jolta haasteen sait
2. Vastaa annettuihin kysymyksiin
3. Keksi 11 uutta kysymystä jotka haluat antaa seuraavalle
4. Valitse 11 blogia joilla on alle 200 lukijaa ja kerro haasteesta kommentoimalla heidän blogeihinsa.

Omat vastaukseni Jennin kysymyksiin:

1. Osaatko nauttia elämän pienistä iloista?

Osaan, välillä tämä tahtoo unohtua, jäädä isompien asioiden jalkoihin. Pienet ilot on usein ne parhaimmat ilot.

2. Mistä suutut?

Suutun epäoikeudenmukaisuudesta. Harvemmin suutun, ennemmin hermostun ja ärähdän. Erityisesti ärinää kuuluu tavaroiden tippuessa käsistä/pöydältä/pyykkinarulta lattialle.

3. Missä olet luovimmillasi?

Missä? Ennen nukkumaan menoa tai kun pitäisi olla jo nukkumassa, jossain siinä välitilassa. Paikalla ei niin merkitystä. Luovimmillani tietysti asioissa, jotka kiinnostaa. Hyvä kysymys, tätä täytyy vähän pyöritellä.

4. Oletko syksyllä energinen ja valmis kaikkeen uuteen, vaiko syysmasentunut?

Olen väsynyt ja valmis kaikkeen uuteen. En ainakaan syysmasentunut.

5. Mitä söit tänään?

Tänään söin aamiaisen (perusleipäkahvibanaanijapersikka), lounaaksi erinomaisen kurpitsakeiton ja sienimozzarellasalaatin Mokossa (varsin hyvä lounaspaikka). Päivä venähti iltaan ja pikaratkaisuksi vedeltiin kotona hyvin ja reilusti tuunatut pakastepizzat uuh.

6. Mitä ruoka/ravinto ensisijaisesti sinulle merkitsee?

Rakastan syömistä, mutta kokkaamisesta en pidä. Se on vähän nihkeä nakki, johon pitäisi keskittyä enemmän. Kannan kotiin huonoa omaatuntoa ruokakassit pullollaan ja suunnittelen vielä jonain päivänä panostavani laatuun.

7.Mitä valmistat useimmiten lempikasviksistasi?

No nii just. Eiku joo, vastaan mausteisia keittoja.

8. Lemppari suklaasi?

Pahuuden pötkö, valkoinen Toblerone. Vaikka tuskinpa tuo edes suklaata missään määritelmissä on.

9. Oletko aamu- vai iltaihminen?

Ilta ja yö.

10. Mitä mieltä olet luonnonkosmetiikasta ja käytätkö itse?

Hyvä homma ja itse käytän jonkin verran. Nää hommat menee kausittain. Ahava on ihana.

11. Minkälaisesta musiikista pidät?

Tää on paha. Mun musiikkimaku on alkanut levitä käsiin. Yllätän itseni hytkymästä vähän millon ja miten sattuu. Parhaimmat kiksit tulee kuitenkin musiikista, jossa kuuluu rätinää ja mennään eteenpäin. 'GG Caravan-On se hienoo' olkoon tämän päivän soundtrackilla.

Ja sitten omat kysymykset, olkaa niin hyvät:

1. Miksi julkaiset/kirjoitat blogia?
2. Seuraatko aktiivisesti muita blogeja ja minkä tyylisiä? Vaikuttaako blogin ulkoasu kiinnostavuuteen?
3. Mitkä kolme asiaa tekivät sinut tänään onnelliseksi?
4. Minne haluaisit matkustaa ja miksi?
5. Minne et haluaisi matkustaa ja miksi?
6. Mikä asia ihmetytti tänään?
7. Mistä innostut?
8. Mikä saa rauhoittumaan/rentoutumaan parhaiten?
9. Mistä olet ylpeä?
10. Mikä biisi kuvaa päivääsi parhaiten/mikä soi päässä?
11. Miten palkitsit itsesi tänään?

Haastan seuraavat mielenkiintoiset blogit ja fuskaan määrässä:

Musta Ovi
I Think It's Going To Rain Today
Oravankesäpesä
A Bit Funktional
Immaterialisti
Things To Make And Do
Photo Diaries
N0 A4 - No Paper
The Way I Like It

ANKKUROINTI

ANKKUROINTI

Kiirettä pitää. Sisäinen tahtipuikko naputtaa. Huhhuh, onpa hommaa. Niin no. Omaan varsin tehokkaan tavan kehittää kiirettä. Teen paljon asioita vaivatta, mutta ongelmakeskus löytyy tuolta päänupista, ei niinkään kellosta. On järkyttävän paljon asioita joita haluaisin tehdä. Sitten on myös ne asiat, joita pitäisi tehdä. Tästä ristiriidasta kumpuaa yöllistä hampaidenkiristelyä ja päivittäistä hajamielisyyttä. Koko ajan on ajatus edellä nykyhetkeä. Puuh. Rauhoitu.

Haluan tehdä koruja ja pientavaroita, asusteita ja huonekaluja (tähän sisältyy mahdollisimman monenlaista materiaalikokeilua), haluan tehdä teatteria (joka ikinen työtehtävä olisi hyvä kokea), haluan valokuvata PALJON enemmän kuin ehdin ja kehittyä tässä sekä ilmaisullisesti että teknisesti. Haluan viettää aikaa HUOMATTAVASTI enemmän läheisten kanssa ja nähdä mahtavia tyyppejä, rötväillä ja pöljäillä. Tahdon nauraa niin, ettei henki kulje. Ja hittolainen, minä haluan keilata! Juu ja sitten ninjakurssi kiinnostaa.

Kaikki tämä on jo olemassa, siinä nenän edessä joka päivä. Jos vaan olisi hetkessä, hengittäisi rauhassa ja tekisi sen, mikä seuraavana on vuorossa. Ne pitäisi-asiat on lopulta melko mitättömiä.

Muistutukseksi pysähtymisen tärkeydestä tein itselleni ankkurit korviin. Veneilyreissuilta parhaimmat muistot ovat jääneet ankkuroitumisista keskelle tyhjää. Olla hetki ennen kuin tekee mitään. Jossain mulahtaa kala ja taivaalle nousee pimeä. Kaikki on siinä eikä mihinkään voi olla kiire.

Ankkurit tulevat myös Göranin korvakorumallistoon pian tai sitten kun on sen aika.