tiistaina, elokuuta 20, 2013

KUTISTEMUOVI






KUTISTEMUOVI

täydellinen materiaali ja niin helppoa, eiku...


Kutistemuovi on minulle täysin uusi löytö. Kuulemma kaikki 80-luvun lapset ovat tehneet siitä itselleen kaulakoruja ja avaimenperiä, mutta minä olen jäänyt tästä askartelun airueesta täysin paitsi. Sillä aikaa kun naapurin tyttökerhossa (jossa huom. oli muistaakseni kaikki naapuruston lapset sukupuoleen katsomatta) on silitelty hamahelmiä ja kaikella todennäisyydellä kutisteltu muoveja, olen minä syöttänyt metsässä sammaloituneille kannoille pikkuautojen renkaita.
Kyllä, söi ne niitä.

Mutta nyt, ah mikä löytö. Kutistemuovia (jos joku muukaan ei siihen ole törmännyt) myydään arkeissa. Se on ohut levy, josta niks naks saksilla saa helposti leikattua haluamansa kuvion, siihen voi piirtää että maalata. Kuulemma puuväreilläkin sopii sohia ja vielä printtaaminenkin on mahdollista. Ei voi olla totta! Mahtavaa!

Valmis taideteos laitetaan uuniin, noin 160 astetta, muutamaksi minuutiksi. Tämä kutistumistapahtuma onkin sitten järisyttävän mielenkiintoinen kokemus. Muovi vetää itsensä sykkyrään ja kutistuttuaan lopulliseen kokoonsa, se suorenee. Tämän jälkeen kappale otetaan uunista ja muotoa voi vielä hienosäätää muovin ollessa kuuma. Varo sorminakkeja!

Muovi kokemukseni mukaan kutistuu 50-70% ja paksunee napakaksi. Reikä reijittimellä, joka huomiohuomio kutistuu myös.


Vasemmalla raaka, oikealla paistettu


Lähdin varovasti kokeilemaan helpolla muotoilulla. Ankkurikuvio oli ujo tapa lähestyä muovia ja muoto helppo leikata. Suosituksen mukaan suhin tätä jännittävää materiaalia maalitussin viettelevin vedoin. Siihen patongin kylkeen vaan uuniin paistumaan ja kas, sehän onnistuu! Tussijälki siistiytyi uunissa ja ohuesta lärpäkkeestä paistui täydellinen muovikipale.





Onnistumisesta haltioituneena piirtelin läjän kaksipuolisia pääkalloja, jotta voisin vihdoin päivittää lapsuudestani jääneen kokemuksen. Kaulakoruja JOO! Korvakoruja JEE! Ihastuksissani hypistelin uunista kutistuneita lämpimäisiä. Testailin eri tusseja ja maalikyniä. Vesiliukoiset merkkauskynät paloivat sameaksi, toinen maalitussi muuttui kutistuessa jauhomaiseksi. Sitten löysin oikeat värit ja tussit. Vai löysinkö? No en.




Raavin, pesin, hinkkasin muovin pintaa. kaikki näytti olevan hyvin. Lopulta otin vielä tuotetestauksen pahimman vastustajan käyttöön, hajuveden. Tuon ihanan ylellisyystuotteen, joka pilasi tämänkin ilon. Suhaus vaan ja muste että maali irtosi pieneksi nuhjuiseksi lammikoksi muovin pintaan. 

Tähän pisteeseen olen päässyt. Olen avun tarpeessa. MILLÄ IHMEELLÄ TUOHON MUOVIIN SAA PYSYVÄN JÄLJEN? Pitääkö pinta lakata jollain? MITÄ TEEN? Auta sinä arvoisa askartelunikkari ja jätä kommentti!



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos viestistä . Thanks for the message